Ensin hyvät uutiset: viime viikonloppuna urheilin reippaasti ja hikisesti yli kaksi tuntia (oli kyllä tauko välillä, yhteensä oltiin ulkona nelisen tuntia). Retkeily ja metsässä kävely on tehokasta kuntourheilua! Varsinkin jos malttaisi olla syömättä itseään ihan ähkyyn evästauolla. :) Ja se luontoelämys siinä mukana! Retkeily on toistaikseksi ainoa liikuntamuoto, josta saan hyvän mielen. Lihakset olivat maanantaina aika kipeät, mikä ehkä on vain hyvä, koska se osoitti että olin tehnyt jotain tehokasta, kerrankin.
Sitten ne huonot uutiset, joita on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin, on ollut henkisesti vähän rankkoja aikoja, ja olen tupakoinut taas ihan liikaa. Toiseksi, olen saanut flunssan, enkä taida voida lähteä huomenna kävelylle, jota olin suunnitellut. Täytyy nyt keskittyä siihen, että tämä kurkkukipu ja pikkukuumeilu menee ohi.
Mutta ensi viikolla taas, varmastikin.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 22. syyskuuta 2009
Savuton alkusyksy
Kirkkaat, kuulaat syysillat ovat parasta aikaa kävelyretkille. Eilen illalla tapasin taas ystäväni ja kävimme kävelyllä, ehkä lyhyemmällä kuin tavallisesti. Vielä iltapäivällä soittelimme ja pohdimme, jaksaako sitä lähteä. Kumpikin oli aika väsynyt, mutta päätimme kuitenkin tavata. Heti kun lähdin kotoa lenkkarit jalassa tajusin, että ulos lähteminen oli oikea ratkaisu: sää oli upea, ja raikas ilma tuntui todella hyvältä keuhkoissa.
Kävelimme tosiaan vain noin 40 minuuttia, ja siitäkin osan aikaa vain seisoskellen juttelemassa, kun tuli tuttuja vastaan. Hyvältä tuntui silti, sillä eilinen saattoi olla viikon ainoa vapaa ilta. Ehkä yritän kehitellä vielä jotain muutakin liikuntaa viikolle, katsotaan miten käy.
Tupakoinnista on pakko mainita, kun olen siitä puhunut täällä aikaisemminkin. Olen aika iloinen, sillä olen nyt ollut puolitoista viikkoa polttamatta yhtäkään savuketta. Ei tämä luultavasti lopullista lopetusta ole vieläkään, mutta pisin yhtämittainen tauko viime kuukausien aikana kuitenkin. Hyvä minä!
Kävelimme tosiaan vain noin 40 minuuttia, ja siitäkin osan aikaa vain seisoskellen juttelemassa, kun tuli tuttuja vastaan. Hyvältä tuntui silti, sillä eilinen saattoi olla viikon ainoa vapaa ilta. Ehkä yritän kehitellä vielä jotain muutakin liikuntaa viikolle, katsotaan miten käy.
Tupakoinnista on pakko mainita, kun olen siitä puhunut täällä aikaisemminkin. Olen aika iloinen, sillä olen nyt ollut puolitoista viikkoa polttamatta yhtäkään savuketta. Ei tämä luultavasti lopullista lopetusta ole vieläkään, mutta pisin yhtämittainen tauko viime kuukausien aikana kuitenkin. Hyvä minä!
lauantai 19. syyskuuta 2009
Viikkokatsaus
No joo, nyt on lauantai-ilta, joten teoriassa tälle viikolle voisi vielä tulla liikuntasuorituksia, mutta olen töissä koko viikonlopun joten tiedän, etten liiku hyötyliikuntaa enempää. Tosin tällä viikolla kyllä tein sillätavoin, että yhdistin hyötyliikunnan tähän "kuntoprojektiini". Eli perjantai-iltana huomasin jättäneeni töihin jotain jota tarvitsin, ja tein kävelylenkin niin, että kiersin ensin vähän muualta ja tulin sitten työpaikan kautta kohti kotia.
Viikon 38 liikunnat:
- yksi kävelylenkki ystävän kanssa
- yksi kävely yksin, noin 50 min
Olen aika tyytyväinen, että sain lähdettyä perjantainakin edes vähän ulos. Suurinta oli se, että voitin väsymyksen/laiskuuden ja lähdin, vaikka kävely olikin hyvin rauhallinen, enkä edes hengästynyt kunnolla.
Ensi viikolla on taas tosi kiireisiä iltoja, mutta yritän uloskin ainakin kerran.
Viikon 38 liikunnat:
- yksi kävelylenkki ystävän kanssa
- yksi kävely yksin, noin 50 min
Olen aika tyytyväinen, että sain lähdettyä perjantainakin edes vähän ulos. Suurinta oli se, että voitin väsymyksen/laiskuuden ja lähdin, vaikka kävely olikin hyvin rauhallinen, enkä edes hengästynyt kunnolla.
Ensi viikolla on taas tosi kiireisiä iltoja, mutta yritän uloskin ainakin kerran.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Syyskävelyllä
Tänään tapasin jälleen ystäväni kävelyn merkeissä. Kiipesimme yhdelle kaupungin korkeimmista asuinalueista, siis korkealla sijaitsevista. Oli siis ylämäkeä, joskin alamäki oli sitten tietenkin takaisin. Yhteensä kävely kesti 45 minuuttia, ja oli kohtalaisen kevyttä liikuntaa. Yksi jyrkkä nousu sai meidät molemmat puuskuttamaan, muuten helpohkoa oli tämä kävely.
Tänään on ollut niin mahtava ilma, että oli ihan pakko päästä ulos. Syksy muuttuu niin nopeasti sateiseksi ja synkäksi sitten lokakuussa, että näistä syyskuun ihanista päivistä tekee mieli nauttia.
Minulla on nyt motivaationpuuska ja toivonkin saavani itseni liikkeelle vielä toisen kerran tällä viikolla. Saas nähdä kuinka käy.
Tänään on ollut niin mahtava ilma, että oli ihan pakko päästä ulos. Syksy muuttuu niin nopeasti sateiseksi ja synkäksi sitten lokakuussa, että näistä syyskuun ihanista päivistä tekee mieli nauttia.
Minulla on nyt motivaationpuuska ja toivonkin saavani itseni liikkeelle vielä toisen kerran tällä viikolla. Saas nähdä kuinka käy.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Viikkokatsauksia
Olen selkä, I'm back. Innostus blogin kirjoittamiseen ja kieltämättä myös kipinä liikunnan lisäämiseen katosi hetkeksi, mutta nyt yritän kaivaa sitä jostain uudestaan. Uuden alun (ties kuinka monennen sellaisen) kunniaksi laitan viikkokatsaukset väliin jääneeltä kuukaudelta.
Viikko 33
En ole ainakaan merkinnyt edes tunnin kävelyä tämän viikon kohdalle kalenteriin - onpa saattanut jäädä kokonaan väliin. Kaikki liikunta. Huokaus.
Viikko 34
Tämän tiedän: tällä viikolla en käynyt kuin yhtenä iltana noin 45 minuutin kävelyllä. Olin reissussa, jäi kävelyt hyötyliikunnan varaan.
Viikko 35
Joka ilta jossain kokouksessa, ei yhtään liikuntailtaa.
Viikko 36
Tiistaina noin tunnin iltakävely! Pitkästä aikaa.
Viikko 37
Iltakävely noin 1 tunti. Viikonloppuna ulkona oleskelua ja kävelyä, mutta eri mittaisissa pätkissä ehkä yhteensä 2 tuntia. Viikonlopun liikunta oli enemmänkin vain raittiissa ilmassa oloa, ei niinkään kuntoliikuntaa.
Kuluneen viikonlopun riennot ja seura saivat minut jälleen miettimään, miten mukavaa olisi, jos kunto olisi vähän parempi. Siispä yritän aktivoitua liikunnassa taas edes vähän. Yritän tällä kertaa motivoida itseäni tekstiiliurheilulla: jos käyn kävelylenkeillä kahdesti viikossa niin, että vähitellen lisään niihin myös juoksua, kuntoni varmasti kohenee. Siinä vaiheessa, kun jaksan juosta puoli tuntia, ostan itselleni juoksupaidan. Hyvä lupaus, toivottavasti myös tehokas.
Viikko 33
En ole ainakaan merkinnyt edes tunnin kävelyä tämän viikon kohdalle kalenteriin - onpa saattanut jäädä kokonaan väliin. Kaikki liikunta. Huokaus.
Viikko 34
Tämän tiedän: tällä viikolla en käynyt kuin yhtenä iltana noin 45 minuutin kävelyllä. Olin reissussa, jäi kävelyt hyötyliikunnan varaan.
Viikko 35
Joka ilta jossain kokouksessa, ei yhtään liikuntailtaa.
Viikko 36
Tiistaina noin tunnin iltakävely! Pitkästä aikaa.
Viikko 37
Iltakävely noin 1 tunti. Viikonloppuna ulkona oleskelua ja kävelyä, mutta eri mittaisissa pätkissä ehkä yhteensä 2 tuntia. Viikonlopun liikunta oli enemmänkin vain raittiissa ilmassa oloa, ei niinkään kuntoliikuntaa.
Kuluneen viikonlopun riennot ja seura saivat minut jälleen miettimään, miten mukavaa olisi, jos kunto olisi vähän parempi. Siispä yritän aktivoitua liikunnassa taas edes vähän. Yritän tällä kertaa motivoida itseäni tekstiiliurheilulla: jos käyn kävelylenkeillä kahdesti viikossa niin, että vähitellen lisään niihin myös juoksua, kuntoni varmasti kohenee. Siinä vaiheessa, kun jaksan juosta puoli tuntia, ostan itselleni juoksupaidan. Hyvä lupaus, toivottavasti myös tehokas.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Viikkokatsaus 32
Ehkä viikoittainen koonti liikunnasta auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon eli vähän oikeastaan liikun.
Eli viikko 32:
- 1 h pyöräilyä + vähän jumppaa
- 55 min reipasta kävelyä
Tästä voi parantaa vaikka kuinka paljon.
Eli viikko 32:
- 1 h pyöräilyä + vähän jumppaa
- 55 min reipasta kävelyä
Tästä voi parantaa vaikka kuinka paljon.
Kävelyllä helteessä
Jee, kävin 55 minuutin reippaalla kävelyllä!
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
