Ensin hyvät uutiset: viime viikonloppuna urheilin reippaasti ja hikisesti yli kaksi tuntia (oli kyllä tauko välillä, yhteensä oltiin ulkona nelisen tuntia). Retkeily ja metsässä kävely on tehokasta kuntourheilua! Varsinkin jos malttaisi olla syömättä itseään ihan ähkyyn evästauolla. :) Ja se luontoelämys siinä mukana! Retkeily on toistaikseksi ainoa liikuntamuoto, josta saan hyvän mielen. Lihakset olivat maanantaina aika kipeät, mikä ehkä on vain hyvä, koska se osoitti että olin tehnyt jotain tehokasta, kerrankin.
Sitten ne huonot uutiset, joita on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin, on ollut henkisesti vähän rankkoja aikoja, ja olen tupakoinut taas ihan liikaa. Toiseksi, olen saanut flunssan, enkä taida voida lähteä huomenna kävelylle, jota olin suunnitellut. Täytyy nyt keskittyä siihen, että tämä kurkkukipu ja pikkukuumeilu menee ohi.
Mutta ensi viikolla taas, varmastikin.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 22. syyskuuta 2009
Savuton alkusyksy
Kirkkaat, kuulaat syysillat ovat parasta aikaa kävelyretkille. Eilen illalla tapasin taas ystäväni ja kävimme kävelyllä, ehkä lyhyemmällä kuin tavallisesti. Vielä iltapäivällä soittelimme ja pohdimme, jaksaako sitä lähteä. Kumpikin oli aika väsynyt, mutta päätimme kuitenkin tavata. Heti kun lähdin kotoa lenkkarit jalassa tajusin, että ulos lähteminen oli oikea ratkaisu: sää oli upea, ja raikas ilma tuntui todella hyvältä keuhkoissa.
Kävelimme tosiaan vain noin 40 minuuttia, ja siitäkin osan aikaa vain seisoskellen juttelemassa, kun tuli tuttuja vastaan. Hyvältä tuntui silti, sillä eilinen saattoi olla viikon ainoa vapaa ilta. Ehkä yritän kehitellä vielä jotain muutakin liikuntaa viikolle, katsotaan miten käy.
Tupakoinnista on pakko mainita, kun olen siitä puhunut täällä aikaisemminkin. Olen aika iloinen, sillä olen nyt ollut puolitoista viikkoa polttamatta yhtäkään savuketta. Ei tämä luultavasti lopullista lopetusta ole vieläkään, mutta pisin yhtämittainen tauko viime kuukausien aikana kuitenkin. Hyvä minä!
Kävelimme tosiaan vain noin 40 minuuttia, ja siitäkin osan aikaa vain seisoskellen juttelemassa, kun tuli tuttuja vastaan. Hyvältä tuntui silti, sillä eilinen saattoi olla viikon ainoa vapaa ilta. Ehkä yritän kehitellä vielä jotain muutakin liikuntaa viikolle, katsotaan miten käy.
Tupakoinnista on pakko mainita, kun olen siitä puhunut täällä aikaisemminkin. Olen aika iloinen, sillä olen nyt ollut puolitoista viikkoa polttamatta yhtäkään savuketta. Ei tämä luultavasti lopullista lopetusta ole vieläkään, mutta pisin yhtämittainen tauko viime kuukausien aikana kuitenkin. Hyvä minä!
lauantai 19. syyskuuta 2009
Viikkokatsaus
No joo, nyt on lauantai-ilta, joten teoriassa tälle viikolle voisi vielä tulla liikuntasuorituksia, mutta olen töissä koko viikonlopun joten tiedän, etten liiku hyötyliikuntaa enempää. Tosin tällä viikolla kyllä tein sillätavoin, että yhdistin hyötyliikunnan tähän "kuntoprojektiini". Eli perjantai-iltana huomasin jättäneeni töihin jotain jota tarvitsin, ja tein kävelylenkin niin, että kiersin ensin vähän muualta ja tulin sitten työpaikan kautta kohti kotia.
Viikon 38 liikunnat:
- yksi kävelylenkki ystävän kanssa
- yksi kävely yksin, noin 50 min
Olen aika tyytyväinen, että sain lähdettyä perjantainakin edes vähän ulos. Suurinta oli se, että voitin väsymyksen/laiskuuden ja lähdin, vaikka kävely olikin hyvin rauhallinen, enkä edes hengästynyt kunnolla.
Ensi viikolla on taas tosi kiireisiä iltoja, mutta yritän uloskin ainakin kerran.
Viikon 38 liikunnat:
- yksi kävelylenkki ystävän kanssa
- yksi kävely yksin, noin 50 min
Olen aika tyytyväinen, että sain lähdettyä perjantainakin edes vähän ulos. Suurinta oli se, että voitin väsymyksen/laiskuuden ja lähdin, vaikka kävely olikin hyvin rauhallinen, enkä edes hengästynyt kunnolla.
Ensi viikolla on taas tosi kiireisiä iltoja, mutta yritän uloskin ainakin kerran.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Syyskävelyllä
Tänään tapasin jälleen ystäväni kävelyn merkeissä. Kiipesimme yhdelle kaupungin korkeimmista asuinalueista, siis korkealla sijaitsevista. Oli siis ylämäkeä, joskin alamäki oli sitten tietenkin takaisin. Yhteensä kävely kesti 45 minuuttia, ja oli kohtalaisen kevyttä liikuntaa. Yksi jyrkkä nousu sai meidät molemmat puuskuttamaan, muuten helpohkoa oli tämä kävely.
Tänään on ollut niin mahtava ilma, että oli ihan pakko päästä ulos. Syksy muuttuu niin nopeasti sateiseksi ja synkäksi sitten lokakuussa, että näistä syyskuun ihanista päivistä tekee mieli nauttia.
Minulla on nyt motivaationpuuska ja toivonkin saavani itseni liikkeelle vielä toisen kerran tällä viikolla. Saas nähdä kuinka käy.
Tänään on ollut niin mahtava ilma, että oli ihan pakko päästä ulos. Syksy muuttuu niin nopeasti sateiseksi ja synkäksi sitten lokakuussa, että näistä syyskuun ihanista päivistä tekee mieli nauttia.
Minulla on nyt motivaationpuuska ja toivonkin saavani itseni liikkeelle vielä toisen kerran tällä viikolla. Saas nähdä kuinka käy.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Viikkokatsauksia
Olen selkä, I'm back. Innostus blogin kirjoittamiseen ja kieltämättä myös kipinä liikunnan lisäämiseen katosi hetkeksi, mutta nyt yritän kaivaa sitä jostain uudestaan. Uuden alun (ties kuinka monennen sellaisen) kunniaksi laitan viikkokatsaukset väliin jääneeltä kuukaudelta.
Viikko 33
En ole ainakaan merkinnyt edes tunnin kävelyä tämän viikon kohdalle kalenteriin - onpa saattanut jäädä kokonaan väliin. Kaikki liikunta. Huokaus.
Viikko 34
Tämän tiedän: tällä viikolla en käynyt kuin yhtenä iltana noin 45 minuutin kävelyllä. Olin reissussa, jäi kävelyt hyötyliikunnan varaan.
Viikko 35
Joka ilta jossain kokouksessa, ei yhtään liikuntailtaa.
Viikko 36
Tiistaina noin tunnin iltakävely! Pitkästä aikaa.
Viikko 37
Iltakävely noin 1 tunti. Viikonloppuna ulkona oleskelua ja kävelyä, mutta eri mittaisissa pätkissä ehkä yhteensä 2 tuntia. Viikonlopun liikunta oli enemmänkin vain raittiissa ilmassa oloa, ei niinkään kuntoliikuntaa.
Kuluneen viikonlopun riennot ja seura saivat minut jälleen miettimään, miten mukavaa olisi, jos kunto olisi vähän parempi. Siispä yritän aktivoitua liikunnassa taas edes vähän. Yritän tällä kertaa motivoida itseäni tekstiiliurheilulla: jos käyn kävelylenkeillä kahdesti viikossa niin, että vähitellen lisään niihin myös juoksua, kuntoni varmasti kohenee. Siinä vaiheessa, kun jaksan juosta puoli tuntia, ostan itselleni juoksupaidan. Hyvä lupaus, toivottavasti myös tehokas.
Viikko 33
En ole ainakaan merkinnyt edes tunnin kävelyä tämän viikon kohdalle kalenteriin - onpa saattanut jäädä kokonaan väliin. Kaikki liikunta. Huokaus.
Viikko 34
Tämän tiedän: tällä viikolla en käynyt kuin yhtenä iltana noin 45 minuutin kävelyllä. Olin reissussa, jäi kävelyt hyötyliikunnan varaan.
Viikko 35
Joka ilta jossain kokouksessa, ei yhtään liikuntailtaa.
Viikko 36
Tiistaina noin tunnin iltakävely! Pitkästä aikaa.
Viikko 37
Iltakävely noin 1 tunti. Viikonloppuna ulkona oleskelua ja kävelyä, mutta eri mittaisissa pätkissä ehkä yhteensä 2 tuntia. Viikonlopun liikunta oli enemmänkin vain raittiissa ilmassa oloa, ei niinkään kuntoliikuntaa.
Kuluneen viikonlopun riennot ja seura saivat minut jälleen miettimään, miten mukavaa olisi, jos kunto olisi vähän parempi. Siispä yritän aktivoitua liikunnassa taas edes vähän. Yritän tällä kertaa motivoida itseäni tekstiiliurheilulla: jos käyn kävelylenkeillä kahdesti viikossa niin, että vähitellen lisään niihin myös juoksua, kuntoni varmasti kohenee. Siinä vaiheessa, kun jaksan juosta puoli tuntia, ostan itselleni juoksupaidan. Hyvä lupaus, toivottavasti myös tehokas.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Viikkokatsaus 32
Ehkä viikoittainen koonti liikunnasta auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon eli vähän oikeastaan liikun.
Eli viikko 32:
- 1 h pyöräilyä + vähän jumppaa
- 55 min reipasta kävelyä
Tästä voi parantaa vaikka kuinka paljon.
Eli viikko 32:
- 1 h pyöräilyä + vähän jumppaa
- 55 min reipasta kävelyä
Tästä voi parantaa vaikka kuinka paljon.
Kävelyllä helteessä
Jee, kävin 55 minuutin reippaalla kävelyllä!
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Tuskailua saamattomuuden kanssa
Ei hyvältä näytä.
Kerran viikossa kevyt ulkoilu on liian vähän, jos meinaan nostaa kuntoani. Tuntuu pahalta olla näin rapakuntoinen, mutta itsekurini on liian heikko. Viime viikollakin olin monta kertaa päättänyt lähteä edes lyhyelle lenkille, mutta se jäi joka kerta. Kun pääsen töistä kotiin, olen vain liian väsynyt liikahtaakseni minnekään. Ja sitäpaitsi pidän kotitöistä, teen niitä paljon mieluuummin kuin lähden.
Tämähän on kierre: en olisi niin poikki töiden jälkeen, jos kuntoni olisi parempi, mutta se ei parane kun olen liian väsy lähtemään minnekään ulkoilemaan.
Lisäksi viime viikonloppuna vielä sorruin polttamaan tupakkaa, ja se lisäsi hengästymistä. Tupakka on paheeni ja heikko kohtani. Vaikka tupakointi ei enää ole jokapäiväistä, sorrun silti liian usein ja liian helposti - ja se maistuu vähän liian hyvältä joka kerta, niin ettei kunnon innostusta lopettamiseen tule.
Ei kai auta kuin jatkaa yrittämistä. Mariastiinan blogi kannustaa, sillä hän tuntuu löytäneen liikunnasta aika nopeasti sitä minulta kadoksissa olevaa iloa. Lisäksi Mariastiinan lenkit ovat ihanan kohtuullisen kuuloisia. Kyllä kai minunkin pitäisi viitsiä puoli tuntia kerrallaan? Jostain syystä minulle on jäänyt käsitys, että lenkin pitää olla ainakin 45 minuuttia, että se toimisi. Mutta Mariastiina vaikuttaa iloiselta puolen tunnin lenkkiensä jälkeen. Ehkä se toimisi minullekin?
Mp3-soitin meni rikki. Se on harmi, vähentää lenkkeilyn iloa.
Kerran viikossa kevyt ulkoilu on liian vähän, jos meinaan nostaa kuntoani. Tuntuu pahalta olla näin rapakuntoinen, mutta itsekurini on liian heikko. Viime viikollakin olin monta kertaa päättänyt lähteä edes lyhyelle lenkille, mutta se jäi joka kerta. Kun pääsen töistä kotiin, olen vain liian väsynyt liikahtaakseni minnekään. Ja sitäpaitsi pidän kotitöistä, teen niitä paljon mieluuummin kuin lähden.
Tämähän on kierre: en olisi niin poikki töiden jälkeen, jos kuntoni olisi parempi, mutta se ei parane kun olen liian väsy lähtemään minnekään ulkoilemaan.
Lisäksi viime viikonloppuna vielä sorruin polttamaan tupakkaa, ja se lisäsi hengästymistä. Tupakka on paheeni ja heikko kohtani. Vaikka tupakointi ei enää ole jokapäiväistä, sorrun silti liian usein ja liian helposti - ja se maistuu vähän liian hyvältä joka kerta, niin ettei kunnon innostusta lopettamiseen tule.
Ei kai auta kuin jatkaa yrittämistä. Mariastiinan blogi kannustaa, sillä hän tuntuu löytäneen liikunnasta aika nopeasti sitä minulta kadoksissa olevaa iloa. Lisäksi Mariastiinan lenkit ovat ihanan kohtuullisen kuuloisia. Kyllä kai minunkin pitäisi viitsiä puoli tuntia kerrallaan? Jostain syystä minulle on jäänyt käsitys, että lenkin pitää olla ainakin 45 minuuttia, että se toimisi. Mutta Mariastiina vaikuttaa iloiselta puolen tunnin lenkkiensä jälkeen. Ehkä se toimisi minullekin?
Mp3-soitin meni rikki. Se on harmi, vähentää lenkkeilyn iloa.
tiistai 4. elokuuta 2009
Pyörän päällä
Ystävän kanssa kävimme tänään pyöräilemässä. Ei tätä ehkä oikein kunnon urheiluksi voi sanoa, sillä pidimme jätskitauon välillä. :) Samalla kävimme vähän katsomassa kaupoissa huonekaluja, koska toinen meistä suunnittelee isoja ostoksia. Mutta puoli tuntia suuntaansa, yhteensä siis tunti pyörän päällä. Kumpaankin suuntaan ajaessa tuli hiki, vaikka pidimme tahdin sellaisena "pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta" -hiljaisena. Vaiks kyllä siinä välillä puuskutettiinkin.
Kotiin tultuani innostuin vielä vähän jumppaamaan jumppakuminauhan avulla käsiä eri suunnista. Sitten herättelin vähän vatsalihaksia muutamalla perusliikkeellä, ja koetin jumpata myös selkää. Selkä on heikko kohtani, mutta en oikein osaa hyviä jumppaliikkeitä sen vahvistamiseksi. Jotain kuitenkin yritin. Perusjumppatuokioni kestää vain ehkä vartin tai jotain, taustalla soi rytmikkäästi Janet Jackson. Musiikki auttaa rytmissä. Lopuksi venyttelin hetken.
Kotiin tultuani innostuin vielä vähän jumppaamaan jumppakuminauhan avulla käsiä eri suunnista. Sitten herättelin vähän vatsalihaksia muutamalla perusliikkeellä, ja koetin jumpata myös selkää. Selkä on heikko kohtani, mutta en oikein osaa hyviä jumppaliikkeitä sen vahvistamiseksi. Jotain kuitenkin yritin. Perusjumppatuokioni kestää vain ehkä vartin tai jotain, taustalla soi rytmikkäästi Janet Jackson. Musiikki auttaa rytmissä. Lopuksi venyttelin hetken.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Jännä kasvismusaka
Kokeilin tehdä musakaa. Otin ohjeen kansiosta, johon olen koonnut reseptejä. En ollut lukenut ohjetta kovin tarkasti loppuun asti, katsonut vain ainekset, ja jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Resepti loppui kesken, olin leikannut lehdestä vain osan... Voi hölmöä minua, mutta onneksi netti toimii ja löysin lehden reseptipankista loputkin ohjeesta. Perunamusakan ohje oli siis Me-lehdestä 2/2009, ja resepti löytyy täältä.
Sovelsin ohjetta jonkin verran. Laitoin vuokaan perunan lisäksi myös kypsennettyä porkkanaa ja toisen puolen munakoisosta. Kasvissyöjänä jätin jauhelihan pois ja laitoin tilalle soijarouhetta. Ja tuo vuoan täyttäminen nyt ei mennyt ihan ohjeen mukaisessa järjestyksessä, mutta se on luullakseni vain kosmetiikkaa.
En ole vielä maistanut kasvismusakaani, joten en tiedä sen mausta. Tein sen oikeastaan evääksi töihin - täydestä vuoasta syökin monta kertaa. Koska monet aineksista löytyivät jo valmiiksi jääkaapista, kaupasta ei tarvinnut ostaa kuin munakoiso ja tomaattimurskaa.
Aika tuhtia tästä musakasta varmaankin tuli. Juustokastike oli aika paksua. Sitä keitellessäni tajusin, että musakahan on aivan kuin lasagnea, mutta perunoilla ja munakoisolla. Tomaattikastike ja juustokastike olisivat kuitenkin hyvin sopineet myös lasagnelevyjen väliin.
Kuvasin musakan suoraan uunista tulleena. Tässä ensimmäisessä kuvassa se on salamavalolla kuvattuna, jälkimmäisessä ikkunan ääressä luonnonvalossa. Ei näytä erityisen herkulliselta kummassakaan otoksessa, mutta kun tietää ainekset, niin uskon sen maistuvan varsin hyvälle.
Sovelsin ohjetta jonkin verran. Laitoin vuokaan perunan lisäksi myös kypsennettyä porkkanaa ja toisen puolen munakoisosta. Kasvissyöjänä jätin jauhelihan pois ja laitoin tilalle soijarouhetta. Ja tuo vuoan täyttäminen nyt ei mennyt ihan ohjeen mukaisessa järjestyksessä, mutta se on luullakseni vain kosmetiikkaa.
En ole vielä maistanut kasvismusakaani, joten en tiedä sen mausta. Tein sen oikeastaan evääksi töihin - täydestä vuoasta syökin monta kertaa. Koska monet aineksista löytyivät jo valmiiksi jääkaapista, kaupasta ei tarvinnut ostaa kuin munakoiso ja tomaattimurskaa.
Aika tuhtia tästä musakasta varmaankin tuli. Juustokastike oli aika paksua. Sitä keitellessäni tajusin, että musakahan on aivan kuin lasagnea, mutta perunoilla ja munakoisolla. Tomaattikastike ja juustokastike olisivat kuitenkin hyvin sopineet myös lasagnelevyjen väliin.
Kuvasin musakan suoraan uunista tulleena. Tässä ensimmäisessä kuvassa se on salamavalolla kuvattuna, jälkimmäisessä ikkunan ääressä luonnonvalossa. Ei näytä erityisen herkulliselta kummassakaan otoksessa, mutta kun tietää ainekset, niin uskon sen maistuvan varsin hyvälle.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Ulkoilua
Saman tien ensimmäinen liikuntamerkintä.
Kävin ystävän kanssa kävelyllä. Ei tullut kovinkaan hiki, vähän lämmin vain. Juttelimme enemmänkin, emme niinkään hengästyneet. Tämän ystävän kanssa ulkoilun tarkoitus on viettää aikaa yhdessä ja saada raitista ilmaa, ei niinkään kohottaa kuntoa.
Mutta tunnin verran olin kuitenkin ulkona kesäillassa liikkeessä.
Kävin ystävän kanssa kävelyllä. Ei tullut kovinkaan hiki, vähän lämmin vain. Juttelimme enemmänkin, emme niinkään hengästyneet. Tämän ystävän kanssa ulkoilun tarkoitus on viettää aikaa yhdessä ja saada raitista ilmaa, ei niinkään kohottaa kuntoa.
Mutta tunnin verran olin kuitenkin ulkona kesäillassa liikkeessä.
Motivaationpuuskassa aloitettu?
Tämä on liikuntablogi. Tai siis liikuntapäiväkirja.
Tämä blogi kertoo myös ruoanlaitostani, joka on pieni harrastus. Mutta ruokapäiväkirja tämä ei ole.
Minä, Marilla, syntynyt vuonna 1981, harrastan liikuntaa aivan liian vähän. Olen aina inhonnut liikkumista, koulusta saakka. Ajatuskin kuntosalista puistattaa, enkä halua mihinkään ryhmäjumppiin. Jos liikun, liikun yksilölajeissa ja oman tahtini mukaan.
Joskus olen harrastanut uintia, ja vielä kaueamman aikaa sitten kävin juoksemassakin. Nyt olen lopahtanut sohvaperunaksi, ja se tuntuu. Olen väsynyt koko ajan, haluton ja uninen. Veltto, suorastaan. Joudun varomaan syömisiäni koko ajan, etten vallan lihoisi.
Haluaisin olla energinen ja haluaisin syödä vähän enemmän, sillä ruoka on harrastukseni ja suuri nautintoni. Olen painoindeksini mukaan normaalipainoinen, tosin vähän lihavuuteen taipuvainen, mutta varsinaisesti laihdutus ei ole syynä siihen, että nyt haluan lisätä liikuntaa. Tarvitsen lisää voimia jaksaakseni yksitoikkoisen istumatyöni ja elämäni, joten yritän kovasti löytää sen liikunnasta kuulemani mukaan tulevan hyvän olon. Haluan pysyä terveenä pidempään.
Tyypillisenä huonon itsekurin omaavana ihmisenä olen aloittanut liikuntaharrastuksen monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Viimeiseen puoleen vuoteen en ole viitsinyt enää edes yrittää. Ajattelin, että jos alan pitää liikunnastani ihan oikeaa päiväkirjaa, joka kaiken lisäksi on julkinen, niin ehkä hahmotan harrastukseni ja liikunnan tarpeeni paremmin, ja jaksan jatkaa.
Ruoanlaittoni on vajonnut tasolle, jossa syön lähinnä vain mättöruokaa, joka täyttää vatsan mutta ei juuri muuta. Haluaisin kehittää itseäni kokkina, kokeilla uusia reseptejä ja sellaista. Toivon tämän blogin kannustavan siihen.
Siksi tämä blogi täten nyt syntyy. Kirjoitan tänne aina kun jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Minulla on toinen blogi julkiselle minälleni - tästä blogista sen sijaan en puhu enkä pukahda tutuille. Kaipaan salaista päiväkirjaa, joten tämä toimikoon sellaisena.
Ruokaisiin ja liikunnallisiin tapaamisiin!
Tämä blogi kertoo myös ruoanlaitostani, joka on pieni harrastus. Mutta ruokapäiväkirja tämä ei ole.
Minä, Marilla, syntynyt vuonna 1981, harrastan liikuntaa aivan liian vähän. Olen aina inhonnut liikkumista, koulusta saakka. Ajatuskin kuntosalista puistattaa, enkä halua mihinkään ryhmäjumppiin. Jos liikun, liikun yksilölajeissa ja oman tahtini mukaan.
Joskus olen harrastanut uintia, ja vielä kaueamman aikaa sitten kävin juoksemassakin. Nyt olen lopahtanut sohvaperunaksi, ja se tuntuu. Olen väsynyt koko ajan, haluton ja uninen. Veltto, suorastaan. Joudun varomaan syömisiäni koko ajan, etten vallan lihoisi.
Haluaisin olla energinen ja haluaisin syödä vähän enemmän, sillä ruoka on harrastukseni ja suuri nautintoni. Olen painoindeksini mukaan normaalipainoinen, tosin vähän lihavuuteen taipuvainen, mutta varsinaisesti laihdutus ei ole syynä siihen, että nyt haluan lisätä liikuntaa. Tarvitsen lisää voimia jaksaakseni yksitoikkoisen istumatyöni ja elämäni, joten yritän kovasti löytää sen liikunnasta kuulemani mukaan tulevan hyvän olon. Haluan pysyä terveenä pidempään.
Tyypillisenä huonon itsekurin omaavana ihmisenä olen aloittanut liikuntaharrastuksen monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Viimeiseen puoleen vuoteen en ole viitsinyt enää edes yrittää. Ajattelin, että jos alan pitää liikunnastani ihan oikeaa päiväkirjaa, joka kaiken lisäksi on julkinen, niin ehkä hahmotan harrastukseni ja liikunnan tarpeeni paremmin, ja jaksan jatkaa.
Ruoanlaittoni on vajonnut tasolle, jossa syön lähinnä vain mättöruokaa, joka täyttää vatsan mutta ei juuri muuta. Haluaisin kehittää itseäni kokkina, kokeilla uusia reseptejä ja sellaista. Toivon tämän blogin kannustavan siihen.
Siksi tämä blogi täten nyt syntyy. Kirjoitan tänne aina kun jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Minulla on toinen blogi julkiselle minälleni - tästä blogista sen sijaan en puhu enkä pukahda tutuille. Kaipaan salaista päiväkirjaa, joten tämä toimikoon sellaisena.
Ruokaisiin ja liikunnallisiin tapaamisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
