Ehkä viikoittainen koonti liikunnasta auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon eli vähän oikeastaan liikun.
Eli viikko 32:
- 1 h pyöräilyä + vähän jumppaa
- 55 min reipasta kävelyä
Tästä voi parantaa vaikka kuinka paljon.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Kävelyllä helteessä
Jee, kävin 55 minuutin reippaalla kävelyllä!
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
En ottanut kelloa mukaan, vaan päätin kävellä niin kauan kuin tuntuu hyvältä - ei liian väsyksiin asti. Luulin olleeni liikkeellä puolisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia, mutta lähes tunti oli aika hyvä suoritus. Tänään kävelemäni reitti oli uusi kokeilu, ja näemmä se on aika hyvän mittainen kävelylenkiksi. Pienellä mutkalla sen saa tasan tunnin mittaiseksi.
Kun mietin reittiä samalla kun kävelin, ajattelin kiertää vielä yhden mutkan matkaan, mutta käännyin kuitenkin kotiin, kun alkoi jo väsyttää. En halunnut kävellä itseäni ihan sippiin, vaan lenkkeillä niin, että siitä jäisi vielä hyvä mieli.
Ulkona on uskomattoman ihana ilma! Hyvä että lähdin ulkoilemaan, vaikka aurinko ei oikein sovikaan minulle. Nytkin sain jo pään kipeäksi ja iho alkoi olkapäistä punoittaa. Mutta näitä aurinkoisia päiviä ei ole niin paljoa, että niitä voisi heittää hukkaan. D-vitamiinia elimistöön!
Mutta silti jäin kaipaamaan jotain: liikunnan iloa. Ilo tulee vain siitä, että suoritin jotain liikunnallista. Itse suoritus ei tuonut mitään hyvää oloa. Alkumatkasta väsytti ja jalat olivat jäykät, niin kuin aina lenkin alussa. Sitten hetken oli kivaa, kun lihakset lämpenivät eikä aurinko vielä ollut porottanut minulle huonoa oloa. Loppumatkasta alkoi jo väsyttää, jalat jäykistyivät ja päähän alkoi sattua auringosta. Kasvot punoittivat ja sormet turposivat, jano painoi kitalakea.
Minä haluaisin myös nauttia liikunnasta, en vain suorittaa sitä, koska on pakko.
Taidan olla aikamoinen valittaja.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Tuskailua saamattomuuden kanssa
Ei hyvältä näytä.
Kerran viikossa kevyt ulkoilu on liian vähän, jos meinaan nostaa kuntoani. Tuntuu pahalta olla näin rapakuntoinen, mutta itsekurini on liian heikko. Viime viikollakin olin monta kertaa päättänyt lähteä edes lyhyelle lenkille, mutta se jäi joka kerta. Kun pääsen töistä kotiin, olen vain liian väsynyt liikahtaakseni minnekään. Ja sitäpaitsi pidän kotitöistä, teen niitä paljon mieluuummin kuin lähden.
Tämähän on kierre: en olisi niin poikki töiden jälkeen, jos kuntoni olisi parempi, mutta se ei parane kun olen liian väsy lähtemään minnekään ulkoilemaan.
Lisäksi viime viikonloppuna vielä sorruin polttamaan tupakkaa, ja se lisäsi hengästymistä. Tupakka on paheeni ja heikko kohtani. Vaikka tupakointi ei enää ole jokapäiväistä, sorrun silti liian usein ja liian helposti - ja se maistuu vähän liian hyvältä joka kerta, niin ettei kunnon innostusta lopettamiseen tule.
Ei kai auta kuin jatkaa yrittämistä. Mariastiinan blogi kannustaa, sillä hän tuntuu löytäneen liikunnasta aika nopeasti sitä minulta kadoksissa olevaa iloa. Lisäksi Mariastiinan lenkit ovat ihanan kohtuullisen kuuloisia. Kyllä kai minunkin pitäisi viitsiä puoli tuntia kerrallaan? Jostain syystä minulle on jäänyt käsitys, että lenkin pitää olla ainakin 45 minuuttia, että se toimisi. Mutta Mariastiina vaikuttaa iloiselta puolen tunnin lenkkiensä jälkeen. Ehkä se toimisi minullekin?
Mp3-soitin meni rikki. Se on harmi, vähentää lenkkeilyn iloa.
Kerran viikossa kevyt ulkoilu on liian vähän, jos meinaan nostaa kuntoani. Tuntuu pahalta olla näin rapakuntoinen, mutta itsekurini on liian heikko. Viime viikollakin olin monta kertaa päättänyt lähteä edes lyhyelle lenkille, mutta se jäi joka kerta. Kun pääsen töistä kotiin, olen vain liian väsynyt liikahtaakseni minnekään. Ja sitäpaitsi pidän kotitöistä, teen niitä paljon mieluuummin kuin lähden.
Tämähän on kierre: en olisi niin poikki töiden jälkeen, jos kuntoni olisi parempi, mutta se ei parane kun olen liian väsy lähtemään minnekään ulkoilemaan.
Lisäksi viime viikonloppuna vielä sorruin polttamaan tupakkaa, ja se lisäsi hengästymistä. Tupakka on paheeni ja heikko kohtani. Vaikka tupakointi ei enää ole jokapäiväistä, sorrun silti liian usein ja liian helposti - ja se maistuu vähän liian hyvältä joka kerta, niin ettei kunnon innostusta lopettamiseen tule.
Ei kai auta kuin jatkaa yrittämistä. Mariastiinan blogi kannustaa, sillä hän tuntuu löytäneen liikunnasta aika nopeasti sitä minulta kadoksissa olevaa iloa. Lisäksi Mariastiinan lenkit ovat ihanan kohtuullisen kuuloisia. Kyllä kai minunkin pitäisi viitsiä puoli tuntia kerrallaan? Jostain syystä minulle on jäänyt käsitys, että lenkin pitää olla ainakin 45 minuuttia, että se toimisi. Mutta Mariastiina vaikuttaa iloiselta puolen tunnin lenkkiensä jälkeen. Ehkä se toimisi minullekin?
Mp3-soitin meni rikki. Se on harmi, vähentää lenkkeilyn iloa.
tiistai 4. elokuuta 2009
Pyörän päällä
Ystävän kanssa kävimme tänään pyöräilemässä. Ei tätä ehkä oikein kunnon urheiluksi voi sanoa, sillä pidimme jätskitauon välillä. :) Samalla kävimme vähän katsomassa kaupoissa huonekaluja, koska toinen meistä suunnittelee isoja ostoksia. Mutta puoli tuntia suuntaansa, yhteensä siis tunti pyörän päällä. Kumpaankin suuntaan ajaessa tuli hiki, vaikka pidimme tahdin sellaisena "pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta" -hiljaisena. Vaiks kyllä siinä välillä puuskutettiinkin.
Kotiin tultuani innostuin vielä vähän jumppaamaan jumppakuminauhan avulla käsiä eri suunnista. Sitten herättelin vähän vatsalihaksia muutamalla perusliikkeellä, ja koetin jumpata myös selkää. Selkä on heikko kohtani, mutta en oikein osaa hyviä jumppaliikkeitä sen vahvistamiseksi. Jotain kuitenkin yritin. Perusjumppatuokioni kestää vain ehkä vartin tai jotain, taustalla soi rytmikkäästi Janet Jackson. Musiikki auttaa rytmissä. Lopuksi venyttelin hetken.
Kotiin tultuani innostuin vielä vähän jumppaamaan jumppakuminauhan avulla käsiä eri suunnista. Sitten herättelin vähän vatsalihaksia muutamalla perusliikkeellä, ja koetin jumpata myös selkää. Selkä on heikko kohtani, mutta en oikein osaa hyviä jumppaliikkeitä sen vahvistamiseksi. Jotain kuitenkin yritin. Perusjumppatuokioni kestää vain ehkä vartin tai jotain, taustalla soi rytmikkäästi Janet Jackson. Musiikki auttaa rytmissä. Lopuksi venyttelin hetken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
