Jännä kasvismusaka

Kokeilin tehdä musakaa. Otin ohjeen kansiosta, johon olen koonnut reseptejä. En ollut lukenut ohjetta kovin tarkasti loppuun asti, katsonut vain ainekset, ja jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Resepti loppui kesken, olin leikannut lehdestä vain osan... Voi hölmöä minua, mutta onneksi netti toimii ja löysin lehden reseptipankista loputkin ohjeesta. Perunamusakan ohje oli siis Me-lehdestä 2/2009, ja resepti löytyy täältä.

Sovelsin ohjetta jonkin verran. Laitoin vuokaan perunan lisäksi myös kypsennettyä porkkanaa ja toisen puolen munakoisosta. Kasvissyöjänä jätin jauhelihan pois ja laitoin tilalle soijarouhetta. Ja tuo vuoan täyttäminen nyt ei mennyt ihan ohjeen mukaisessa järjestyksessä, mutta se on luullakseni vain kosmetiikkaa.

En ole vielä maistanut kasvismusakaani, joten en tiedä sen mausta. Tein sen oikeastaan evääksi töihin - täydestä vuoasta syökin monta kertaa. Koska monet aineksista löytyivät jo valmiiksi jääkaapista, kaupasta ei tarvinnut ostaa kuin munakoiso ja tomaattimurskaa.

Aika tuhtia tästä musakasta varmaankin tuli. Juustokastike oli aika paksua. Sitä keitellessäni tajusin, että musakahan on aivan kuin lasagnea, mutta perunoilla ja munakoisolla. Tomaattikastike ja juustokastike olisivat kuitenkin hyvin sopineet myös lasagnelevyjen väliin.

Kuvasin musakan suoraan uunista tulleena. Tässä ensimmäisessä kuvassa se on salamavalolla kuvattuna, jälkimmäisessä ikkunan ääressä luonnonvalossa. Ei näytä erityisen herkulliselta kummassakaan otoksessa, mutta kun tietää ainekset, niin uskon sen maistuvan varsin hyvälle.

Ulkoilua

Saman tien ensimmäinen liikuntamerkintä.

Kävin ystävän kanssa kävelyllä. Ei tullut kovinkaan hiki, vähän lämmin vain. Juttelimme enemmänkin, emme niinkään hengästyneet. Tämän ystävän kanssa ulkoilun tarkoitus on viettää aikaa yhdessä ja saada raitista ilmaa, ei niinkään kohottaa kuntoa.

Mutta tunnin verran olin kuitenkin ulkona kesäillassa liikkeessä.

Motivaationpuuskassa aloitettu?

Tämä on liikuntablogi. Tai siis liikuntapäiväkirja.

Tämä blogi kertoo myös ruoanlaitostani, joka on pieni harrastus. Mutta ruokapäiväkirja tämä ei ole.

Minä, Marilla, syntynyt vuonna 1981, harrastan liikuntaa aivan liian vähän. Olen aina inhonnut liikkumista, koulusta saakka. Ajatuskin kuntosalista puistattaa, enkä halua mihinkään ryhmäjumppiin. Jos liikun, liikun yksilölajeissa ja oman tahtini mukaan.

Joskus olen harrastanut uintia, ja vielä kaueamman aikaa sitten kävin juoksemassakin. Nyt olen lopahtanut sohvaperunaksi, ja se tuntuu. Olen väsynyt koko ajan, haluton ja uninen. Veltto, suorastaan. Joudun varomaan syömisiäni koko ajan, etten vallan lihoisi.

Haluaisin olla energinen ja haluaisin syödä vähän enemmän, sillä ruoka on harrastukseni ja suuri nautintoni. Olen painoindeksini mukaan normaalipainoinen, tosin vähän lihavuuteen taipuvainen, mutta varsinaisesti laihdutus ei ole syynä siihen, että nyt haluan lisätä liikuntaa. Tarvitsen lisää voimia jaksaakseni yksitoikkoisen istumatyöni ja elämäni, joten yritän kovasti löytää sen liikunnasta kuulemani mukaan tulevan hyvän olon. Haluan pysyä terveenä pidempään.

Tyypillisenä huonon itsekurin omaavana ihmisenä olen aloittanut liikuntaharrastuksen monta kertaa, mutta aina se on jäänyt. Viimeiseen puoleen vuoteen en ole viitsinyt enää edes yrittää. Ajattelin, että jos alan pitää liikunnastani ihan oikeaa päiväkirjaa, joka kaiken lisäksi on julkinen, niin ehkä hahmotan harrastukseni ja liikunnan tarpeeni paremmin, ja jaksan jatkaa.

Ruoanlaittoni on vajonnut tasolle, jossa syön lähinnä vain mättöruokaa, joka täyttää vatsan mutta ei juuri muuta. Haluaisin kehittää itseäni kokkina, kokeilla uusia reseptejä ja sellaista. Toivon tämän blogin kannustavan siihen.

Siksi tämä blogi täten nyt syntyy. Kirjoitan tänne aina kun jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Minulla on toinen blogi julkiselle minälleni - tästä blogista sen sijaan en puhu enkä pukahda tutuille. Kaipaan salaista päiväkirjaa, joten tämä toimikoon sellaisena.

Ruokaisiin ja liikunnallisiin tapaamisiin!